Ohjelmisto
Tanssiohjelmistoomme kuuluu tansseja eri Euroopan maista ja eri aikakausilta. Pääpaino on 1500-1600-lukujen englantilaisissa, italialaisissa ja ranskalaisissa hovi- ja kansantansseissa. Tanssimme myös historiallisten tanssien inspiroimia uusia tansseja. Vuosien aikana harjoituksissa on tanssittu myös muun muassa irkkutansseja, skottitansseja, suomalaisia kansantansseja sekä tangoa.
Branlet
Thoinot Arbeau (~1520-1595), oikealta nimeltään Jehan Tabourot, oli ranskalainen pappi. Hänen dialogimuotoinen teoksensa Orchésographie (1589) on tanssikirjallisuuden klassikko. Se esitteli useita aikansa tansseja, muun muassa laajan repertuaarin branleja. Branlet ovat pääosin helppoja ryhmätansseja, jotka ovat innostaneet myös moniin modernisoituihin versioihin. Branleja tanssitaan rivissä tai piirissä ja usein ilman paria. Niissä on yksinkertaisia askelia, potkuja, hyppyjä ja miimisiä eleitä. Tanssiharjoituksissamme branleja käytetään usein lämmittelytansseina.
Renessanssitansseja Italiasta
Kaksi aikansa kuuluisinta italialaista tanssimestaria olivat Fabritio Caroso da Sermoneta (~1527-1605) ja Cesare Negri (~1535-1605). Roomassa vaikuttanut Caroso julkaisi tanssioppaat Il Ballarino (1581) ja Nobiltà di Dame (1600), jossa hän myös osittain kritisoi aiemman teoksensa ohjeita. Milanossa aktiivinen Negri kirjoitti tanssioppaan Le Gratie d'Amore (1602), joka julkaistiin myöhemmin lähes sellaisenaan uudella nimellä Nuove lnventioni di Balli (1604). Tanssit tanssitaan kolmikkoina, pareittain tai useamman parin ryhmässä. Niissä on usein hienostuneet, monipuoliset ja monimutkaiset askelikot, jotka on kuvattu melko yksityiskohtaisesti. Nämä tanssit ovat harjoitustemme vaativimpia.
Englantilaiset maalaistanssit
Englantilainen kustantaja John Playford (~1623-1686) kokosi aikakauden tansseja yhteen ja julkaisi vuonna 1651 kirjan The English Dancing Master. Suositusta oppaasta otettiin lukuisia uusia ja uudistettuja painoksia, viimeisin 1728. Näitä tansseja kutsutaan yleisesti ECD:iksi. Playfordin oppaat sisältävät tanssien sävelen ja rakenteen, mutta eivät juuri varsinaisia askelia. Tanssimuodostelmat ovat piiri, neliö, sola ja parijono. Useimmat tanssit voidaan tanssia yksinkertaisin askelin, mutta myös barokkityylisiä fleuret- ja menuettiaskelikkoja käytetään. Ohjeiden tulkinnanvaraisuuden takia erilaisia rekonstruktioita on paljon.
Bordonialaiset
Australialaisen tanssiopettaja ja muusikko John Gardenin tekemät tanssioppaat Pleasures for Four Seasons (2002) sekä Favorites for Four Settings (2005) perustuvat tarinan mukaan 1800-luvun bordonialaisiin käsikirjoituksiin. Gardenin laaja eurooppalaisen tanssiperinteen tuntemus toimi tanssien inspiraationa, ja niissä onkin paljon piirteitä esimerkiksi englantilaisista maalaistansseista. Tansseja tanssitaan erilaisissa muodostelmissa ja erilaisilla tanssiotteilla. Garden sävelsi tansseihin myös oman musiikin, mutta Suomessa käytetään usein tahtilajiltaan ja tempoltaan sopivaa muuta musiikkia.
Muita tansseja
Edellä mainittujen lisäksi tanssimme toisinaan myös 1400-luvun italialaisia balloja, 1500-luvun pavaneita ja almaineja, ranskalaisia barokkitansseja, vanhojentansseja, suomalaisia tai ulkomaisia kansantansseja sekä historiallisten tanssien inspiroimia uusia tansseja. Tiedätkö jonkin jännittävän tanssin? Tervetuloa opettamaan se meille!