Roolipelaaminen, larppaus - mitä ne oikein ovat?
Mistä noin yleensä on kysymys?
Roolipelaaminen ja larppaus sekoitetaan usein yleisessä kielenkäytössä keskenään, ja niillä onkin paljon yhteistä. Molemmissa on kyse mielikuvituksesta ja kuviteltuihin hahmoihin ja tilanteisiin eläytymisestä. Molemmissa pelaajat valitsevat hahmonsa, jonka toiminnasta he päättävät, ja reagoivat sitten hahmon kokemiin tilanteisiin (ja toisiin hahmoihin) hahmolle sopivalla tavalla. Molemmissa on myös tavallisesti yksi tai useampi pelinjohtaja, joka päättää, millainen pelimaailma on ja miten se reagoi hahmojen tekemisiin - larpeissa tosin paljon suurempi rooli on kanssapelaajilla, jotka pelaavat omia hahmojaan.
Mitkä ovat roolipelaamisen ja larppaamisen erot?
Roolipeleillä tarkoitetaan yleensä niin kutsuttuja pöytäroolipelejä, joita pelataan yleensä pöydän ympärille kerääntyneenä. Pelata voi missä tahansa mukavassa paikassa, koska tilan suhteen ei ole kummempia vaatimuksia: pöytäroolipeleissä pelaajat kuvailevat hahmojensa tekemiset, eivät oikeasti toteuta niitä edes simuloidusti. Larppaus taas on lähempänä teatteria tai improvisaatioteatteria, jossa yleisönä ovat toiset esiintyjät eli pelaajat. Pelipaikka on yleensä lavastettu aidon tuntuiseksi, ja pelaajat toimivat siellä kuten hahmot oikeasti toimisivat, sovituissa rajoissa.
Valaiseva esimerkki:
Oletetaan tilanne, jossa hahmot saapuvat baariin. Jos kyseessä on pöytäroolipeli, pelinjohtaja kuvailee, miltä baari näyttää, millaisia ihmisiä siellä on ja mitä hahmot kuulevat. Sen jälkeen pelaajat kertovat, mihin heidän hahmonsa menevät ja mitä sanovat muille. Kyseessä on siis lähinnä tarinan kertominen yhdessä. Larppauksessa puolestaan peliä varten on järjestetty tila, joka joko oikeasti on baari tai vähintäänkin näyttää erittäin paljon sellaiselta. Siellä olevat ihmiset ovat yleensä kaikki toisia pelaajia, jotka pelaavat omaa hahmoaan ja ovat pukeutuneet sen mukaisesti. Hahmot siis tällöin kuulevat sen, mitä pelaajatkin kuulevat, ja pelaajien toiminta on hahmojen toimintaa. Jos joku hahmoista haluaa mennä tilaamaan baarista juotavaa, pelaaja menee baaritiskille ja puhuttaa baarimikkoa; jos hahmo haluaa mennä pelaamaan korttia toisten hahmojen kanssa, pelaaja istahtaa pöydän ääreen ja kaivaa kortit esille.
Käytännössä pöytäroolipelejä pelatessa on mahdollista esittää hahmoaan hyvinkin uskottavasti, esimerkiksi puhumalla, elehtimällä tai vaikka pukeutumalla kuin hahmonsa. Larpeissa taas rajumpi tai vaikeammin lavastettava toiminta – kuten vaikkapa väkivalta tai loitsujen vaikutukset – on simuloitava, ja simulointi voidaan toisinaan hoitaa sanallisesti kuvailemalla hyvin samaan tapaan kuin pöytäroolipeleissä. Roolipelaaminen ja larppaus limittyvätkin siis usein keskenään – ei siis ihme, että larppaamisesta käytetään myös termejä ”näytelmäroolipelaaminen” ja ”liveroolipelaaminen”.
Millaisia roolipelejä ja larppeja on olemassa?
Vastaus kuuluu: millaisia pelaajat vain ikinä keksivät. 1990-luvun alussa suomalaisessa roolipelaamisessa ja larppaamisessa yleisimpiä genrejä lienevät olleet high fantasy ja kyberpunk. Noihin aikoihin roolipelaaminen yhdistettiin lohikäärmeiden listimiseen ja larppaaminen metsässä heilumiseen pehmomiekkojen ja viittojen kera, mutta sittemmin genrejä on tullut valtavasti lisää. Periaatteessa mistä tahansa fiktion genrestä tai kuvitteellisesta maailmasta ja tilanteesta on mahdollista tehdä myös roolipeli tai larp, ja pelit voi tietysti perustaa myös aitoon historiallisen tutkimukseen ja tilanteeseen. Todistettavasti pelit ovatkin sijoittuneet esimerkiksi Suomi-filmien maailmaan, ydinsodan jälkeisiin Yhdysvaltoihin, 1800-luvun lontoolaiseen teatteriin, Suomen sotaan, Harry Potter- maailmaan, kieltolain aikaiseen Helsinkiin, 2200-luvun avaruusasemalle, 1300-luvun Savoon, fiktiiviseen Neuvostoliittoon, juhannushäihin ja sveitsiläiseen alppimajaan. Myös pelien sisältö on muuttunut: suomalainen roolipelaaminen ja larppaus painottavat nykyään huomattavasti enemmän ihmissuhteita, juonia, tunnelmaa ja hahmoihin eläytymistä kuin esimerkiksi taistelun mallinnusta. Samalla harrastajien keski-ikä on noussut ja sukupuolijakauma tasoittunut.
Miten larpit käytännössä toteutetaan?
Roolipelaaminen ei välttämättä vaadi mitään muuta kuin muutaman ihmisen samassa paikassa, mutta larppien toteuttaminen on työläämpää. Onkin yleistä, että larppeja järjestää useamman ihmisen joukko, niin sanottu pelinjohtotiimi. Osa tiimin työstä liittyy pelipaikan hankkimiseen ja lavastamiseen, osa tiedottamiseen ja ilmoittautumisten vastaanottamiseen, osa hahmojen valmisteluun pelattaviksi. Larpeissa on tapana, että pelaajat saavat hahmokuvauksensa kirjoitettuina ennen peliä, ja pelinjohdon kunnianhimosta riippuen kirjoitetut kuvaukset voivat olla pitkiäkin. Lisäksi moniin peleihin sisältyy pelinsisäinen ruokailu, jonka järjestäminen teettää lisää työtä. Tämä kaikki tehdään Suomessa tavallisesti nollabudjetilla, eli pelin pääsymaksuilla katetaan välittömät kulut, mutta ei muuta. Pelinjohto ja pelin järjestämisessä paljon auttaneet pelaajat sentään eivät yleensä joudu maksamaan omasta pelistään.
Miksi harrastaa roolipelejä tai larppaamista?
Pääsyy harrastuksiin on tietysti se, että ovat mielenkiintoisia samalla tavoin kuin tarinat yleensäkin. Niistä saa kokemuksia samaan tapaan kuin kirjoista, elokuvista tai näytelmistä, mutta sillä erotuksella, että pääsee aktiivisesti osallistumaan yhteisen tarinan ja maailman luomiseen. Harrastuksissa painottuukin osallisuus ja sosiaalisuus – pelatessa tapaa monenikäisiä kummankin sukupuolen edustajia, oppii katsomaan maailmaa eri näkökannoilta ja olemaan mukana tilanteissa, joita elämässään ei itse ole kokenut. Lisäksi ennen pelejä sekä pelien jälkeen on aikaa tutustua muihin ihmisiin ja purkaa vielä peliä yhdessä muiden kanssa.
Lisää tietoa
Wikipedia-artikkelit aiheesta ovat laadukkaita, kannattaa siis katsoa http://fi.wikipedia.org/wiki/Roolipeli ja http://fi.wikipedia.org/wiki/LARP. Larpeista löytyy lisätietoa larp.fi-sivustolta osoitteesta http://www.larp.fi/index.php/Main/Larppaaminen - sivustolla sijaitsee myös larp-kalenteri, jonka avulla tulevia larppeja voi löytää.